Lemmikin menetys koskettaa syvästi, ja moni suomalainen omistaja huomaa surun keskellä kaipaavansa jonkun, joka ymmärtää menetyksen painon ilman selittelyä – tähän tarpeeseen vastaa vertaistuki, jota tarjoavat muun muassa suomalaiset lemmikin menetyssurun tukiyhdistykset. Suomessa lemmikkieläin on monelle perheenjäsen siinä missä ihminenkin, ja maassamme on yli miljoona koiraa ja kissaa lemmikkinä – silti lemmikin kuolemaan liittyvä suru jää usein ympäristössä huomaamatta tai vähätellyksi.
Miksi vertaistuki auttaa lemmikin menetyksen jälkeen
Moni lemmikin menettänyt kohtaa ympäristössään hämmennystä: työkaveri saattaa ihmetellä, miksi poissaolo jatkuu ”vain koiran takia”, tai sukulainen vaihtaa aihetta nopeasti. Tämä ei johdu pahantahtoisuudesta, vaan siitä että lemmikin menetyksen surua ei Suomessa vielä täysin tunnisteta samanarvoiseksi kuin ihmisen menetystä.
Vertaisryhmässä tätä selittelyä ei tarvita. Toinen jäsen on kokenut saman: yöunien katkeamisen, tyhjän ruokakupin näkemisen keittiössä, tai sen hetken kun haluaa soittaa eläinlääkärille vaikka tietää ettei ole enää tarvetta. Suru voi jatkua kuukausia tai jopa vuosia, ja se tulee usein aalloittain – arkipäivä voi olla ihan tavallinen, kunnes jokin pieni asia, kuten hihnan näkeminen kaapissa, tuo surun takaisin. Tämä on täysin normaalia, eikä se tarkoita että jotain olisi vialla.
Lemmikin menetykseen liittyvä suru voi näyttäytyä hyvin monenlaisina tunteina – syyllisyytenä, helpotuksena pitkän sairauden jälkeen, vihana tai turtumuksena. Vertaistukiryhmässä nämä kaikki tunteet saavat olla olemassa ilman arvottamista.
Sylvia-yhdistys ry – suomalainen tuki lemmikin menettäneille
Sylvia-yhdistys ry on suomalainen yhdistys, joka on erikoistunut nimenomaan lemmikin menetyssurusta kärsivien tukemiseen. Yhdistys tarjoaa vertaistukea ja neuvontaa niille, jotka ovat menettäneet lemmikkinsä joko sairauden, onnettomuuden, ikääntymisen tai lopetuspäätöksen kautta.
Toiminta on rakennettu ymmärtämään lemmikin menetyksen erityispiirteitä: monella omistajalla lemmikki on ollut arjen kiinteä osa vuosikausia, ja sen poissaolo muuttaa päivärytmin, kotiympäristön äänet ja jopa ulkoilutottumukset. Yhdistyksen kautta löytyy usein muita samassa tilanteessa olevia, joiden kanssa voi jakaa kokemuksia ilman kiirettä tai selittelyn tarvetta.
Yhdistysten toiminta täydentää sitä tukea, jota eläinlääkäriasemat usein tarjoavat lopetuksen tai kuoleman yhteydessä. Lopetuspäätöksen jälkeen on monta käytännön ja tunnepuolen askelta, ja tieto siitä että vertaistukea on saatavilla, kevensi jo itsessään monen omistajan oloa.
Muita tukikanavia – eläinlääkäriasema, vertaisryhmät ja ammattiapu
Sylvia-yhdistyksen lisäksi tukea kannattaa hakea useasta suunnasta:
Oma eläinlääkäriasema – monilla asemilla henkilökunta on tottunut kohtaamaan surua, ja he osaavat usein myös ohjata eteenpäin sopivaan tukeen alueella.
Verkkovertaisryhmät ja sosiaalisen median ryhmät – Suomessa toimii useita suljettuja Facebook-ryhmiä lemmikin menettäneille, joissa keskustelu tapahtuu nimettömänä tai tutulla piirillä.
Terveysasema tai oma lääkäri – jos suru alkaa vaikuttaa merkittävästi arkeen, kuten univaikeuksiin, työssäjaksamiseen tai pitkittyy voimakkaana useiden viikkojen ajan, kannattaa ottaa yhteyttä omaan terveysasemaan tai psykologiin. Tämä ei ole heikkoutta, vaan järkevä ja tavallinen toimenpide – aivan kuten minkä tahansa muun raskaan menetyksen kohdalla.
Muistohetket ja rituaalit – osa tuhkaamoista tarjoaa mahdollisuuden pieneen hyvästien jättämiseen ennen tai jälkeen tuhkauksen, mikä voi tukea surutyötä konkreettisesti. Muistohetki tuhkaamolla voi olla yksi tapa jäsentää menetystä, vaikka se ei sovi kaikille eikä ole ainoa oikea tapa hyvästellä.
On myös hyvä muistaa, että lemmikkituotteet ja -ruoka kuuluvat omaan alueeseensa eläinkauppojen vertailuissa, koiran päivähoito koirahoitolapalveluiden vertailuissa ja koulutus koirakoulujen vertailuissa – pieneläintuhkaamotoiminta keskittyy nimenomaan tuhkaukseen, muistoesineisiin ja surun jälkeiseen tukeen, ei näihin muihin lemmikkipalveluihin.
Miten vertaistukeen pääsee mukaan
Yhteydenotto vertaistukiyhdistykseen ei vaadi mitään erityistä valmistautumista. Moni yhdistys toimii siten, että ensimmäinen yhteydenotto tapahtuu puhelimitse tai verkkolomakkeella, jonka jälkeen sovitaan joko henkilökohtainen keskustelu tai osallistuminen ryhmätapaamiseen.
Ryhmät kokoontuvat Suomessa sekä kasvokkain isommissa kaupungeissa, kuten Helsingissä ja Tampereella, että etänä – etäryhmät ovat tärkeitä erityisesti niille, jotka asuvat pienemmillä paikkakunnilla, missä lähitukea ei ole tarjolla. Osallistuminen on yleensä maksutonta tai hyvin edullista, sillä yhdistysten toiminta perustuu usein vapaaehtoistyöhön ja jäsenmaksuihin.
Kenenkään ei tarvitse odottaa ”sopivaa hetkeä” hakeutuakseen tuen piiriin. Osa hakee apua heti ensimmäisinä päivinä menetyksen jälkeen, osa vasta kuukausien kuluttua, kun arki on rauhoittunut ja tunteet nousevat pintaan uudella tavalla.
Yleisiä virheitä surun käsittelyssä
Kolme tilannetta toistuu usein niiden kohdalla, jotka eivät löydä apua ajoissa:
Ensimmäinen virhe on surun vähättely itse itselleen – ajatus ”se oli vain lemmikki” johtaa usein siihen, että tunteita ei käsitellä lainkaan, ja ne purkautuvat myöhemmin esimerkiksi ärtyneisyytenä tai uupumuksena.
Toinen virhe on eristäytyminen. Moni vetäytyy juuri silloin kun tuki olisi tärkeintä, koska pelkää olevansa taakaksi läheisilleen.
Kolmas virhe on odottaa, että suru ”pitäisi” olla ohi tietyssä ajassa. Ei ole olemassa oikeaa aikataulua – toiselle kuukausi riittää, toiselle prosessi kestää vuosia, ja molemmat ovat yhtä oikein.
Usein kysyttyä
Onko vertaistuki maksullista?
Suomalaiset lemmikin menetyssurun tukiyhdistykset, kuten Sylvia-yhdistys ry, toimivat pääosin vapaaehtoisvoimin, joten osallistuminen on tavallisesti maksutonta tai hyvin edullista.
Milloin kannattaa hakea vertaistukea eikä vain odottaa surun helpottavan itsestään?
Tukea voi hakea missä vaiheessa tahansa – heti menetyksen jälkeen tai vasta kuukausien päästä. Jos suru alkaa vaikuttaa uneen, työntekoon tai arjessa jaksamiseen pitkäaikaisesti, kannattaa hakea tukea myös omalta terveysasemalta.
Voiko vertaistukea saada, jos lemmikki lopetettiin sairauden vuoksi eikä kuollut äkillisesti?
Kyllä. Vertaistukiyhdistykset ottavat vastaan kaikenlaisia menetystilanteita, oli kyse sitten äkillisestä onnettomuudesta, pitkän sairauden jälkeisestä lopetuksesta tai ikääntymisestä johtuvasta kuolemasta.
Yhteenveto
Lemmikin menetys on aito suru, ja sen käsittelyyn saa hakea apua – ei ole olemassa ”liian pientä” syytä ottaa yhteyttä vertaistukiyhdistykseen. Sylvia-yhdistys ry ja oma eläinlääkäriasema ovat hyviä ensimmäisiä yhteydenottoja, jos suru tuntuu raskaalta kantaa yksin.
Aikaa saa ottaa niin paljon kuin tarvitsee, eikä surua tarvitse käsitellä tietyssä aikataulussa tai tietyllä tavalla. Tuki on olemassa juuri niitä hetkiä varten, jolloin arki tuntuu vaikealta ilman lemmikkiä rinnalla.