
Lemmikin menetyksen jälkeen valokuvat voivat tuntua samaan aikaan lohdulliselta ja liian raskailta katsoa. Tässä artikkelissa käydään rauhassa läpi, miten lemmikin muisto voi säilyä valokuvien, videoiden ja muistelun kautta ja miten kuvia voi hoitaa niin, ettei mitään tärkeää katoa. Kiirettä ei ole. Kuvat odottavat, kunnes olet valmis.
Suomessa on yli miljoona koiraa ja kissaa, ja useimmille perheille lemmikki on perheenjäsen. Kun se on poissa, puhelimeen tallentuneet tuhannet kuvat ovat usein ensimmäinen paikka, josta muisto löytyy.
Miksi valokuvat merkitsevät surussa niin paljon
Valokuva pysäyttää hetken, jota ei voi enää elää uudelleen. Koira kesämökin laiturilla heinäkuussa, kissa ikkunalaudalla tammikuun pakkasaamuna, pentu ensimmäisenä kotipäivänään. Kuvat muistuttavat koko yhteisestä elämästä eivätkä vain sen viimeisistä viikoista.
Viimeinen sairausaika jää helposti päällimmäiseksi mieleen. Vanhemmat kuvat palauttavat lemmikin sellaisena kuin se suurimman osan elämästään oli, eli leikkisänä, uteliaana ja omana itsenään.
Kaikki eivät kuitenkaan halua katsoa kuvia heti. Osalle ne tuovat lohtua jo ensimmäisinä päivinä, osalle vasta kuukausien päästä. Molemmat ovat aivan tavallisia reaktioita. Suru etenee jokaisella omaa tahtiaan, ja siitä voi lukea lisää artikkelista surun kesto ja eteneminen.
Yleinen väärinkäsitys: kuvat pitkittävät surua
Joskus kuulee neuvon, että kuvat kannattaisi panna pois näkyvistä, jotta suru helpottaisi nopeammin. Tämä ei pidä paikkaansa yleisenä sääntönä. Suru ei katoa välttelemällä, ja monelle kuvien katselu on juuri se tapa, jolla menetystä käsitellään.
Kuvat voi silti siirtää laatikkoon tai kansioon, jos niiden näkeminen joka päivä tuntuu liian raskaalta. Se on yhtä lailla hyvä ratkaisu. Tärkeintä on, että päätös on oma eikä se perustu siihen, mitä muut pitävät oikeana.
Lemmikin muiston säilyminen kuvissa – käytännön askeleet
Ammattilainen kehottaa usein aloittamaan kuvien turvaamisesta jo ennen kuin niitä alkaa järjestellä tai valita. Puhelimet hajoavat ja vaihtuvat, eikä pilvipalvelun tallennustila ole aina ollut päällä. Seuraavat vaiheet voi tehdä yhdellä kertaa tai pitkän ajan kuluessa:
Kokoa kuvat yhteen paikkaan. Pyydä myös perheenjäseniltä, ystäviltä ja koirahoitolasta kuvia, joita sinulla ei ole.
Tee varmuuskopio. Kaksi erillistä tallennuspaikkaa, esimerkiksi pilvipalvelu ja ulkoinen kovalevy, on turvallinen ratkaisu.
Muista videot ja äänet. Lyhyt video, jossa koira haukkuu ovella tai kissa kehrää, voi myöhemmin olla arvokkaampi kuin yksikään valokuva.
Valitse muutama suosikki. Kaikkia kuvia ei tarvitse käydä läpi. Viisi tai kymmenen tärkeää kuvaa riittää alkuun.
Merkitse muistiin tarinat. Kirjoita kuvan taakse tai tiedoston nimeen, missä ja milloin se on otettu.
Lapsiperheissä kuvien yhteinen katselu voi auttaa lasta puhumaan menetyksestä. Lapsi saattaa haluta valita oman kuvan omaan huoneeseensa, ja se on hyvä tapa antaa hänelle osa muistosta.
Kuvista muistoesineiksi
Valokuvasta voi tehdä pysyvän muiston monella tavalla. Kuvakirja on suomalaisissa perheissä suosittu tapa koota lemmikin elämä yksiin kansiin. Niitä tilataan kotimaisilta ja eurooppalaisilta verkkopalveluilta, kuten Ifolorilta tai CEWEltä, ja tavallisen kokoisen kirjan hinta on tyypillisesti 20-60 € sivumäärästä riippuen.
Kehystetty vedos tai kangastaulu sopii muistonurkkaukseen uurnan viereen. Jotkut pieneläintuhkaamot ja uurnavalmistajat tarjoavat valokuvan kaiverrusta puu-uurnan kanteen tai valokuvalaattaa uurnan kylkeen. Perinteinen puu-uurna maksaa yleensä 30-150 € ja räätälöity keramiikka-uurna 100-400 €. Kuvakaiverruksen lisähinta vaihtelee toimijoittain, joten se kannattaa kysyä etukäteen.
Kuvakaiverrukseen ei tarvita ammattivalokuvaajan kuvaa. Tarkka puhelinkuva, jossa lemmikin kasvot erottuvat hyvin ja valaistus on tasainen, riittää yleensä hyvin. Tuhkaamo tai valmistaja kertoo, millainen tiedosto sopii parhaiten.
Valokuvan rinnalle moni haluaa jonkin konkreettisen muiston, kuten tassunjälki-painoksen savessa tai metallissa (30-100 €) tai karvatupsun. Näistä on kerrottu enemmän artikkelissa karvatupsu ja muistorasia. Tassunjälki ja karvatupsu otetaan yleensä talteen eläinlääkäriasemalla tai tuhkaamolla ennen tuhkausta, joten toive kannattaa mainita jo silloin, kun jatkotoimista sovitaan.
Kun lemmikin viimeinen aika on vielä edessä
Jos lemmikki on vanha tai sairas, viimeisistä yhteisistä viikoista voi ottaa kuvia rauhassa ja ilman suorituspaineita. Osa valokuvaajista tarjoaa erillisiä kuvauksia ikääntyneille lemmikeille. Kotona otetut arkiset kuvat ovat kuitenkin usein juuri niitä, joihin palataan myöhemmin.
Tutut paikat kertovat paljon: lempituoli, lenkkipolku tai kesämökin ranta. Kannattaa myös ottaa kuvia, joissa omistaja itse on mukana. Moni huomaa jälkikäteen, että itse on ollut aina kameran takana eikä yhteiskuvia juuri ole.
Hyvästelyn hetkellä eläinlääkäriasemalla moni haluaa ottaa vielä yhden kuvan tai muutaman sekunnin videon tassusta kädessä. Toinen ei halua, ja sekin on täysin luonteva valinta.
Mitä kannattaa välttää
Kuvien poistaminen ensimmäisinä päivinä. Surun alkuvaiheessa voi tulla tarve poistaa kaikki, koska kuvien näkeminen sattuu. Siirrä ne mieluummin erilliseen kansioon. Myöhemmin moni on kiitollinen siitä, että ne säilyivät.
Ainoa kopio vanhassa puhelimessa. Kun puhelin vaihdetaan tai rikkoutuu, vuosien kuvat voivat kadota. Varmuuskopio kannattaa tehdä viimeistään muutaman viikon kuluessa.
Muistoesineen tilaaminen kiireellä. Kuvakirjan tai kaiverretun uurnan voi tilata myöhemminkin. Valinta on helpompi tehdä, kun ensimmäinen surun aalto on hieman tasaantunut. Tuhkan voi säilyttää yksinkertaisessa uurnassa siihen asti.
Muistelu yhdessä ja tuki surun keskellä
Muistelu ei ole pelkkiä kuvia. Lemmikistä puhuminen, sen tapojen ja hassujen tilanteiden kertominen ääneen, voi olla yhtä tärkeää. Lemmikin syntymäpäivä tai kotiintulopäivä voi myöhemmin olla luonteva hetki katsoa kuvia yhdessä perheen kanssa.
Lemmikin menettäneiden vertaistukiryhmissä jaetaan usein kuvia ja tarinoita, ja se voi tuntua helpottavalta, kun muut ymmärtävät menetyksen merkityksen. Ryhmiä on sekä verkossa että paikallisesti, ja niistä kerrotaan lisää artikkelissa vertaistuki lemmikin menettäneille.
Jos suru vaikeuttaa nukkumista tai työntekoa useiden viikkojen ajan, kannattaa ottaa yhteyttä oman terveysaseman lääkäriin tai psykologiin. Raskaassa tilanteessa voi soittaa myös MIELI ry:n Kriisipuhelimeen. Avun hakeminen on järkevää, eikä se kerro heikkoudesta.
UKK
Milloin lemmikin kuvia kannattaa alkaa käydä läpi?
Silloin kun se tuntuu itsestä hyvältä. Joillekin se on heti seuraavana päivänä, toisille vasta puolen vuoden päästä. Varmuuskopio kannattaa kuitenkin tehdä jo varhain, vaikka kuviin ei vielä haluaisi katsoa.
Riittääkö puhelinkuva uurnan kaiverrukseen tai kuvalaattaan?
Yleensä riittää, jos kuva on tarkka ja lemmikin kasvot näkyvät selvästi. Valmistaja kertoo usein, mikä on tarvittava tiedostokoko, ja voi arvioida kuvan sopivuuden ennen tilausta.
Voiko tassunjäljen tai karvatupsun saada vielä tuhkauksen jälkeen?
Ei voi, joten ne otetaan talteen ennen tuhkausta. Toive kannattaa kertoa eläinlääkäriasemalle tai pieneläintuhkaamolle mahdollisimman pian, jolloin ne ehditään ottaa talteen rauhassa.
Muisto säilyy omalla tavallaan
Lemmikin muiston säilyttämiseen ei ole yhtä oikeaa tapaa. Joku tarvitsee kuvakirjan ja kaiverretun uurnan, toinen yhden kuvan lompakkoon ja kolmas ei halua katsoa kuvia vielä pitkään aikaan. Kaikki nämä tavat ovat hyviä.
Huolehdi ensin kuvien varmuuskopiosta ja anna kaiken muun odottaa. Muistoesineet, kuvakirjat ja muistonurkkaus voivat syntyä vähitellen. Aikaa saa ottaa niin paljon kuin tarvitsee, ja tukea on saatavilla, jos suru tuntuu liian raskaalta kantaa yksin.