
Lemmikin menetyksen jälkeen moni huomaa kysyvänsä itseltään, onko oma suru ”normaalia” ja kuinka kauan sen kuuluisi kestää. Surun kesto ja eteneminen vaihtelevat paljon, eikä niihin ole yhtä oikeaa aikataulua. Joku palaa arkeen muutamassa viikossa, toinen kaipaa koiraansa tai kissaansa vielä vuosien päästä. Tässä artikkelissa käydään läpi, millaisia muotoja lemmikkisuru voi saada, mikä siinä on tavallista ja milloin kannattaa hakea tukea.
Miksi lemmikin menetys koskettaa näin syvästi
Suomessa on yli miljoona koiraa ja kissaa, ja useimmissa perheissä ne ovat perheenjäseniä. Lemmikki on läsnä aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä. Sen poissaolo näkyy pienissä asioissa: ruokakuppi eteisessä, hihna naulakossa, tottumus vilkaista sohvan nurkkaan.
Koska arki on rakentunut lemmikin ympärille, suru ei rajoitu yhteen hetkeen. Se tulee vastaan rutiineissa. Moni kertoo, että raskainta ei ollut itse hyvästien jättäminen eläinlääkäriasemalla vaan ensimmäinen kotiintulo, kun kukaan ei ollut ovella vastassa.
Surun kesto lemmikin menetyksen jälkeen
Lemmikin menetyksen jälkeinen suru on voimakkainta yleensä ensimmäisten viikkojen aikana. Silloin itku voi tulla yllättäen, keskittyminen herpaantuu ja uni katkeilee. Nämä ovat surun tavallisia ilmenemismuotoja eivätkä merkki siitä, että jokin olisi vialla.
Useimmilla kärkevin kipu alkaa hellittää 2-6 kuukauden kuluessa. Kaipaus ei silloin katoa, mutta se muuttuu: muistot alkavat tuoda myös lämpöä eivätkä pelkkää tuskaa. Osalla tämä vaihe kestää vuoden tai pidempään, etenkin jos lemmikki eli perheessä 12-15 vuotta tai jos menetys tuli äkillisesti onnettomuuden tai nopean sairauden vuoksi.
Surun kestoon vaikuttavat esimerkiksi:
Suhteen pituus ja läheisyys – lemmikki, joka on kulkenut mukana elämänmuutosten läpi, jättää suuren aukon.
Menetyksen luonne – äkillinen kuolema on usein raskaampi käsitellä kuin pitkän sairauden jälkeinen lopetuspäätös.
Elämäntilanne – yksin asuvalle lemmikki on voinut olla päivän tärkein seura.
Aiemmat menetykset – lemmikin kuolema voi nostaa pintaan myös vanhoja suruja.
Ympäristön suhtautuminen – jos surua vähätellään, sen käsittely voi venyä.
Suru ei etene suoraviivaisesti
Yleinen väärinkäsitys on, että suru kulkisi selkeissä vaiheissa järjestyksessä: kieltäminen, viha, kaupankäynti, masennus ja hyväksyminen. Tämä malli syntyi alun perin kuolevien potilaiden kokemuksista, eikä sitä ole tarkoitettu surun aikatauluksi. Todellisuudessa tunteet sekoittuvat, palaavat ja vaihtelevat saman päivän aikana.
Suru tulee usein aalloittain. Hyvän viikon jälkeen voi tulla päivä, jolloin kaikki tuntuu yhtä raskaalta kuin alussa. Laukaisijana voi olla tuttu lenkkipolku, eläinlääkärin muistutusviesti rokotuksesta tai ensimmäinen joulu ilman lemmikkiä. Tällainen paluu ei tarkoita, että suru olisi edennyt taaksepäin.
Surun tunteista voi lukea lisää artikkelista lemmikin menetyksen suru ja tunteiden moninaisuus. Syyllisyys, helpotus ja viha ovat yhtä lailla osa surua kuin ikävä.
Perheenjäsenet surevat eri tahdissa
Samassa kodissa suru voi näyttää hyvin erilaiselta. Toinen puoliso puhuu menetyksestä paljon, toinen vetäytyy hiljaisuuteen tai palaa nopeasti töihin. Lapsi voi leikkiä hetken päästä iloisesti ja kysyä illalla, milloin koira tulee takaisin.
Kokenut asiantuntija muistuttaa perheitä, että erilainen tapa surra ei kerro erilaisesta kiintymyksestä. Kannattaa sopia yhdessä, milloin lemmikin tavarat järjestetään ja mitä tuhkalle tai uurnalle tehdään. Kiirettä ei ole: uurna voi odottaa hyllyllä kuukausia, ja sirottelua tai hautausta voi lykätä vaikka kesään, jolloin maa ei ole roudassa.
Myös perheen muut eläimet voivat reagoida menetykseen. Niiden käyttäytymisen muutoksista kerrotaan tarkemmin artikkelissa toisen lemmikin reagointi perheen menetykseen.
Yleisimmät virheet surun keskellä
Oman surun vähätteleminen. Ajatus ”se oli vain koira” estää usein käsittelyä. Kiintymys lemmikkiin on todellista, ja niin on suru. Suomessa ei ole virallista sairauslomaa lemmikin menetyksen vuoksi, mutta yhä useampi työyhteisö ymmärtää, jos menetyksen jälkeen tarvitsee pari vapaapäivää.
Liian nopeat päätökset. Tavarat annetaan pois heti, koska niiden näkeminen sattuu, ja myöhemmin harmittaa, ettei mitään jäänyt. Pantaa, lempilelua tai karvatupsua voi säilyttää laatikossa, kunnes on valmis päättämään.
Uuden lemmikin hankkiminen surua paikkaamaan. Uusi eläin voi tuoda iloa, mutta se ei korvaa edellistä. Jos uusi pentu hankitaan ensimmäisten viikkojen aikana, sitä voi alkaa tahattomasti verrata menetettyyn. Jotkut ovat valmiita parissa kuukaudessa, toiset vasta vuosien päästä. Kumpikaan ei ole väärin.
Mistä saa tukea
Suru kevenee usein, kun sen saa sanoittaa jollekulle, joka ymmärtää. Lemmikin menettäneille on vertaistukiryhmiä sekä verkossa että paikallisesti. Niissä voi kertoa omasta eläimestään ilman, että tarvitsee selitellä. Lisätietoa löytyy artikkelista vertaistuki lemmikin menettäneille.
Myös oma eläinlääkäriasema on luonteva paikka kysyä. Henkilökunta kohtaa surevia omistajia viikoittain ja osaa usein ohjata eteenpäin. Moni pieneläintuhkaamo antaa uurnan palautuksen yhteydessä tietoa tukimahdollisuuksista.
Jos suru vaikuttaa pitkään omaan hyvinvointiin, kannattaa ottaa yhteyttä oman terveysaseman lääkäriin tai psykologiin. Merkkejä voivat olla jatkuvat univaikeudet, työnteon vaikeutuminen tai se, että olo ei ala yhtään helpottaa useiden viikkojen jälkeen. Avun hakeminen ei ole heikkoutta vaan järkevä tapa pitää itsestään huolta. Raskaassa surussa voi soittaa myös MIELI ry:n Kriisipuhelimeen, joka palvelee numerossa 09 2525 0111.
UKK
Onko normaalia surra lemmikkiä vielä vuoden jälkeen?
On. Moni kaipaa lemmikkiään vuosienkin päästä, etenkin vuosipäivinä ja juhlapyhinä. Olennaista on, pystyykö arjessa toimimaan. Jos suru estää nukkumisen, työnteon tai ihmissuhteet pitkään, kannattaa puhua terveysaseman lääkärin tai psykologin kanssa.
Miksi suru tuntuu palaavan, vaikka olo oli jo parempi?
Suru etenee aalloittain. Tuttu paikka, tuoksu tai päivämäärä voi tuoda tunteet hetkeksi pintaan. Se on tavallista eikä tarkoita, että suru olisi alkanut alusta.
Milloin on oikea aika ottaa uusi lemmikki?
Yhtä oikeaa aikaa ei ole. Hyvä merkki on, kun pystyy ajattelemaan uutta eläintä omana yksilönään eikä edellisen korvaajana. Perheessä on hyvä varmistaa, että kaikki ovat siihen valmiita.
Oma tahti riittää
Surun kesto ja eteneminen ovat jokaisella omanlaisensa. Ne riippuvat suhteesta lemmikkiin, menetyksen tavasta ja omasta elämäntilanteesta. Viikot, kuukaudet tai vuodet ovat kaikki mahdollisia, eikä mikään niistä kerro surun ”oikeasta” määrästä.
Aikaa saa ottaa, eikä päätöksiä tarvitse tehdä kiireellä. Kun suru tuntuu liian raskaalta kantaa yksin, tukea on tarjolla vertaisryhmistä, eläinlääkäriasemalta ja omalta terveysasemalta.