Tassunjäljen ottaminen lemmikistä on yksi rauhoittavimmista tavoista säilyttää konkreettinen muisto neljäjalkaisesta ystävästä silloin, kun hyvästien hetki on lähellä tai jo takana. Moni suomalainen perhe on löytänyt tästä pienestä esineestä tavan pitää lemmikin läsnäolo osana kotia, vaikka fyysinen läsnäolo onkin päättynyt.
Miksi tassunjälki on niin merkityksellinen muistoesine
Tassunjälki on jotain hyvin henkilökohtaista – se on juuri sen tietyn lemmikin oma, toistumaton muoto. Toisin kuin yleiset muistoesineet, tassunjälki kantaa mukanaan konkreettisen jäljen elämästä, joka on ollut osa perhettä.
Suomessa lemmikkejä pidetään yhä useammin täysivaltaisina perheenjäseninä, ja maassamme on yli miljoona koiraa ja kissaa lemmikkinä. Kun tällainen suhde päättyy, moni kaipaa jotain konkreettista käteen otettavaa muistoa pelkän valokuvan rinnalle. Tassunjälki-painokset ovat yleistyneet erityisesti 2010-luvulta lähtien osana laajempaa suomalaista muistoesineiden kirjoa, johon kuuluvat myös muistorasiat karvasta ja muistolaatat.
Savesta vai metallista – menetelmien erot
Käytännössä tassunjälki voidaan ottaa kahdella tavalla, ja molemmat sopivat hyvin erilaisiin toiveisiin.
Savivalos tehdään painamalla lemmikin tassu pehmeään savimassaan, joka kovetetaan ja usein lakataan tai maalataan. Lopputulos on lämminhenkinen, hieman käsintehdyn näköinen esine, joka sopii esimerkiksi hyllylle tai yöpöydälle. Savivalokset ovat yleensä edullisempia, ja monet tuhkaamot tai eläinlääkäriasemat voivat ottaa jäljen jo ennen tuhkausta.
Metallivalos puolestaan valmistetaan usein tinasta tai muusta metalliseoksesta, ja se on kestävämpi sekä visuaalisesti kiiltävämpi vaihtoehto. Metallijälki voidaan myös kiinnittää esimerkiksi korun tai avaimenperän osaksi, jolloin muisto kulkee mukana arjessa. Hintaero saveen verrattuna johtuu materiaalista ja valmistustavasta – metallivalos on yleensä tarkempi yksityiskohdiltaan.
Molemmissa tapauksissa tassunjälki-painos maksaa tyypillisesti noin 30–100 euroa toteutustavasta ja koosta riippuen. Hintaan vaikuttaa muun muassa se, kehystetäänkö jälki, tehdäänkö siitä koru vai onko kyseessä yksinkertainen painos.
Miten tassunjälki otetaan käytännössä
Tassunjäljen ottamiselle ei ole yhtä ainoaa oikeaa hetkeä. Osa perheistä haluaa jäljen otettavaksi vielä lemmikin eläessä, kun taas toiset toivovat sen tehtäväksi eläinlääkäriasemalla hyvästien jälkeen, ennen kuin lemmikki siirtyy tuhkaamon huomaan.
Käytännössä eteneminen on yleensä tällainen:
Eläinlääkäriasemalla sovitaan jatkotoimista lemmikin menehdyttyä, ja samalla voi kysyä, otetaanko tassunjälki paikan päällä vai tuhkaamon toimesta. Monet suomalaiset pieneläintuhkaamot, kuten Rauhala pitkän toimintaperinteensä ansiosta tai Enkelin Siivet, tarjoavat tassunjälkipalvelun osana muistoesinevalikoimaansa. Jälki otetaan yleensä ennen tuhkausta, ja valmis esine toimitetaan omistajalle joko postitse tai noudettavaksi muiden muistoesineiden, kuten uurnan, yhteydessä.
Kannattaa muistaa, ettei tassunjälkeä tarvitse päättää heti. Eläinlääkäriasema säilyttää lemmikkiä yleensä tarvittavan ajan, joten aikaa muistoesineen pohtimiseen jää – päätöstä ei tarvitse tehdä paineen alla.
Muut muistoesineet tassunjäljen rinnalla
Tassunjälki on vain yksi tapa säilyttää muisto, eikä sitä tarvitse valita joko–tai-periaatteella suhteessa muihin vaihtoehtoihin. Moni perhe yhdistää useita muistoesineitä: tassunjäljen lisäksi lemmikin kokoon sopivan uurnan, muistorasian karvasta tai painetun valokuvan.
Näiden esineiden ei tarvitse olla suuria tai näyttäviä ollakseen merkityksellisiä. Osalle riittää pieni tassunjälki kehystettynä keittiön seinälle, toisille taas kokonainen muistokulma kotona.
Miten valita luotettava tekijä
Koska tassunjälki on niin henkilökohtainen esine, on ymmärrettävää, että sen valmistajan luotettavuus tuntuu tärkeältä. Suomessa pieneläintuhkaamot toimivat Ruokaviraston valvonnan alaisina, mikä takaa asianmukaisen ja kunnioittavan käsittelyn koko prosessin ajan.
Luotettavan pieneläintuhkaamon valintaan kannattaa varata hetki rauhassa, esimerkiksi eläinlääkäriaseman suosituksen pohjalta. Moni eläinlääkäriasema tekee yhteistyötä tuttujen, kokeneiden toimijoiden kanssa, ja tämä yhteistyö on hyvä lähtökohta myös muistoesineiden tilaamiselle.
Yhteydenotto ja tilaaminen
Tassunjälkipalvelun tiedustelu kannattaa tehdä jo hyvästien vaiheessa, jos se tuntuu ajankohtaiselta – mutta sen voi yhtä hyvin tehdä myöhemminkin, sillä moni tuhkaamo tarjoaa muistoesinepalveluita myös jälkikäteen. Tuhkaamoon yhteyttä otettaessa kannattaa kysyä suoraan, tehdäänkö tassunjälki savesta vai metallista, mikä on toimitusaika ja miten valmis esine luovutetaan.
Suru ja tuki muistoesineen rinnalla
Muistoesineen valitseminen ei poista surua, eikä sen ole tarkoituskaan. Suru lemmikin menetyksestä on täysin normaali tunne, ja se voi jatkua kuukausia tai jopa vuosia, tulla aalloittain ja yllättää arjen keskellä.
Jos suru tuntuu erityisen raskaalta, tukea kannattaa hakea rohkeasti. Sylvia-yhdistys ry tarjoaa suomalaisille vertaistukea ja neuvontaa juuri lemmikin menetyksen käsittelyyn. Myös oma eläinlääkäriasema voi ohjata eteenpäin, ja jos suru alkaa vaikuttaa merkittävästi arkeen, uneen tai jaksamiseen useiden viikkojen ajan, yhteydenotto oman terveysaseman lääkäriin tai psykologiin on järkevä ja hyväksyttävä askel.
Usein kysyttyä
Voiko tassunjäljen ottaa vielä lemmikin eläessä?
Kyllä, moni perhe haluaa ottaa jäljen jo etukäteen, erityisesti jos lemmikki on iäkäs tai sairas. Tämä on täysin mahdollista, ja monet eläinlääkäriasemat ja tuhkaamot tarjoavat tätä palvelua.
Kestääkö metallivalos kauemmin kuin savivalos?
Metallivalos on yleensä kestävämpi ja säilyttää yksityiskohtansa pidempään, kun taas savivalos voi ajan myötä olla herkempi kolhuille. Molemmat kuitenkin säilyvät hyvin normaalissa sisäkäytössä huolellisesti käsiteltynä.
Voiko tassunjäljen tilata jälkikäteen, jos ei osannut ajatella sitä heti?
Kyllä. Useat pieneläintuhkaamot ja muistoesinevalmistajat tarjoavat tassunjälkipalvelun myös myöhemmin, esimerkiksi tallennetun valokuvan tai aiemman kipsi- tai muovijäljen pohjalta.
Yhteenveto
Tassunjälki savesta tai metallista on kaunis ja henkilökohtainen tapa pitää muisto lemmikistä lähellä arkea. Kumpikaan menetelmä ei ole toista parempi – valinta riippuu siitä, millainen esine tuntuu omalta.
Tärkeintä on muistaa, ettei mitään tarvitse päättää kiireessä. Aikaa saa ottaa niin muistoesineen valintaan kuin surun käsittelyynkin, ja tukea on saatavilla aina, kun sille on tarvetta.