Perheessä, jossa lemmikki on kuollut tai kuolema on lähellä, herää usein kysymys: pitäisikö lapsen olla mukana hyvästelyssä, vai suojellaanko häntä paremmin pitämällä hänet erossa koko tilanteesta? Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta – jokainen lapsi, perhe ja tilanne on erilainen, ja päätös kuuluu vanhemmille yhdessä lapsen kanssa.
Miksi tätä kysymystä kannattaa pohtia rauhassa
Moni vanhempi ajattelee ensin suojelevansa lasta pitämällä hänet kaukana kuolemasta ja hyvästelyhetkestä. Toiset taas kokevat, että lapsen mukanaolo auttaa tätä ymmärtämään, mitä on tapahtunut. Kumpikaan ratkaisu ei ole automaattisesti väärä.
Tutkimustieto lapsen surusta viittaa siihen, että lapset, jotka saavat osallistua omalla tasollaan jäähyväisiin, käsittelevät menetystä usein paremmin kuin lapset, joiden annetaan vain kuulla asiasta jälkikäteen. Mutta tämä ei tarkoita, että osallistumista pitäisi vaatia tai painostaa – pakottaminen voi tehdä tilanteesta lapselle vain ahdistavamman.
Ikä vaikuttaa siihen, mitä lapsi ymmärtää
Alle 3-vuotias ei vielä ymmärrä kuoleman pysyvyyttä. 4–6-vuotias saattaa kysyä samaa kysymystä moneen kertaan, koska käsite ”ei koskaan enää” on abstrakti. Kouluikäinen, noin 7–10-vuotias, ymmärtää jo kuoleman lopullisuuden ja voi hyötyä konkreettisesta hyvästelystä. Murrosikäinen usein käsittelee surua enemmän omien ystäviensä kanssa kuin perheen yhteisissä hetkissä, mikä on täysin normaalia.
Aiheesta on kirjoitettu tarkemmin artikkelissa lapselle kertominen lemmikin kuolemasta eri ikävaiheissa. Ikätaso kannattaa ottaa huomioon myös silloin, kun mietitään, halutaanko lapsi mukaan itse hyvästelyhetkeen.
Mitä osallistuminen voi käytännössä tarkoittaa
Osallistuminen ei tarkoita, että lapsen pitäisi olla läsnä koko prosessin ajan. Vaihtoehtoja on useita, ja niitä voi yhdistellä perheen tarpeiden mukaan:
- Lapsi voi olla mukana eläinlääkärillä hyvästelyhetkessä ennen lopetusta, mutta lähteä ennen itse toimenpidettä
- Lapsi voi piirtää kuvan tai kirjoittaa viestin, joka laitetaan mukaan uurnaan tai jätetään lemmikin viereen
- Lapsi voi olla mukana valitsemassa uurnaa tai muistoesinettä, kuten tassunjälkeä
- Lapsi voi osallistua pienelle muistohetkelle kotona tuhkauksen jälkeen
- Lapsi voi olla kokonaan poissa akuutista tilanteesta, mutta osallistua myöhemmin muistelemiseen
Moni eläinlääkäriasema antaa perheelle rauhallisen hetken hyvästellä ennen toimenpidettä, eikä tilanteessa tarvitse kiirehtiä. Tästä kerrotaan tarkemmin artikkelissa hyvästely eläinlääkärillä. Jos perhe haluaa, myös itse tuhkaukseen voi joissain tapauksissa osallistua saatettuna – tämä on kuvattu artikkelissa saateltu tuhkaus, vaikka tämä vaihtoehto sopii harvemmin pienille lapsille.
Miten kysyä lapselta, haluaako hän mukaan
Kysymys kannattaa esittää konkreettisesti, ei liian avoimesti. ”Haluatko tulla mukaan hyvästelemään Musti eläinlääkärille, vai haluatko mieluummin jäädä mummolle sillä aikaa?” on lapselle helpompi vastata kuin ”haluatko olla mukana kun koira kuolee?”.
On hyvä kertoa etukäteen, mitä paikassa tapahtuu ja miltä siellä voi näyttää, jotta lapsi ei koe yllätystä. Jos lemmikki on ollut sairas pitkään, moni lapsi on jo valmiiksi huolestunut ja osallistuminen voi tuoda helpotusta epätietoisuuteen. Jos kuolema on ollut äkillinen, esimerkiksi onnettomuus, tilanne on toinen – silloin harkinta kannattaa tehdä tarkemmin yhdessä eläinlääkärin kanssa, joka osaa arvioida, missä kunnossa lemmikki on.
Yleisimmät virheet lapsen osallistumisen suhteen
Ensimmäinen yleinen virhe on lapsen kokonaan sivuuttaminen ja ”valkoisten valheiden” kertominen, kuten että lemmikki ”karkasi” tai ”meni nukkumaan pitkäksi aikaa”. Tämä voi myöhemmin herättää lapsessa pelkoa nukkumaanmenoa kohtaan tai luottamuspulaa vanhempia kohtaan, kun totuus selviää.
Toinen virhe on lapsen pakottaminen mukaan, vaikka tämä selvästi vastustaa. Kolmas yleinen virhe on aikuisen oman surun täydellinen piilottaminen lapselta – lapsi saa nähdä, että vanhempikin on surullinen, sillä se opettaa, että suru on sallittu ja normaali tunne.
Muistohetki jälkikäteen on myös vaihtoehto
Jos lapsi ei osallistunut itse hyvästelyyn tai tuhkaukseen, perhe voi järjestää oman pienen muistohetken myöhemmin – kotona uurnan tai muistoesineen äärellä. Tämä voi olla lapselle jopa luontevampi tapa käsitellä asiaa kuin akuutti tilanne eläinlääkärillä. Osa tuhkaamoista tarjoaa myös oman muistohetken tiloissaan, johon perhe voi osallistua yhdessä silloin, kun aika tuntuu oikealta.
Muistoesineet, kuten tassunjälki tai pieni muistorasia karvatupsusta, voivat toimia lapselle konkreettisena tapana pitää lemmikki mielessä. Ne antavat käsin kosketeltavan kohteen, jonka äärellä lapsi voi muistella lemmikkiä myöhemminkin, vaikka vuosien päästä.
Usein kysyttyä
Pitääkö lapsen olla mukana, jos hän itse pyytää sitä?
Jos lapsi ilmaisee selkeän halun olla mukana, tätä toivetta kannattaa yleensä kunnioittaa, mutta lapselle kannattaa kertoa etukäteen, mitä tilanteessa tapahtuu, ja hänellä pitää olla mahdollisuus muuttaa mielensä ja poistua tilanteesta kesken kaiken.
Entä jos lapsi reagoi voimakkaasti hyvästelyn jälkeen?
Voimakkaat reaktiot – itku, vihaisuus, jopa näennäinen välinpitämättömyys – ovat kaikki normaaleja tapoja käsitellä surua lapsella. Jos reaktiot jatkuvat pitkään ja vaikuttavat merkittävästi arkeen, kuten unettomuuteen tai koulunkäyntiin, kannattaa olla yhteydessä kouluterveydenhoitajaan tai omaan terveysasemaan.
Voiko lapsi osallistua vasta myöhemmin, esimerkiksi tuhkien palautuksen yhteydessä?
Kyllä. Osallistuminen ei ole kertaluonteinen tapahtuma, vaan lapsi voi tulla mukaan prosessiin missä vaiheessa tahansa – esimerkiksi vasta silloin, kun uurna palautuu kotiin tai kun perhe valitsee yhdessä muistoesineen.
Yhteenveto
Lapsen osallistuminen lemmikin hyvästelyyn on aina perheen oma valinta, eikä siihen ole yhtä oikeaa tapaa. Tärkeintä on rehellisyys, lapsen iän huomioiminen ja se, ettei ketään pakoteta mukaan vasten tahtoaan. Päätöksiä ei tarvitse tehdä hetkessä – eläinlääkäriasema antaa yleensä perheelle aikaa miettiä, ja moni tuhkaamo joustaa aikatauluissa, jos perhe tarvitsee lisäaikaa. Jos suru perheessä, lapsella tai aikuisella, tuntuu raskaalta pitkän aikaa, Sylvia-yhdistys ry tarjoaa vertaistukea lemmikin menettäneille, ja myös oma eläinlääkäriasema tai terveysasema auttaa tarvittaessa eteenpäin.